huomio! ensinnäkin, jännitti ihan sikana julkasta tää video ja sit nää on siis täysin mun omalta kokemukselta kaikki ei välttämättä vastaa sun tunteita, kiitos.
instagram / @tuominensiiri / http://instagram.com/tuominensiiri/
snapchat / @siirineen
blogi / http://tuominensiiri.blogspot.fi/

mitä tarvitsin videon kuvaamiseen?
kamera / Nikon D5300
hattu / Ralph Lauren POLO
paita / CHEAP MONDAY

ukk
Mikä sun nimi on?
-Siiri Tuominen
-Millä editoit sun videot?
-Windows Live Movie Maker
Minkä ikänen oot?
-Oon 16. Syntynyt 28.2.2001.
Montako hevosta teillä on?
3 omaa. Yksi on mun, Omppu eli Ohlalaa, 20, pv. Poni Helmi lopetettiin viime kesänä.

jos pääsit tänne asti niin kerro kommentteihin mitä sä pelkäät eniten?

10 Vastausta

  1. My3Pieces

    Sattupas hassuun saumaan tää video. Tää mielenterveysaihe on pohdituttanu viime aikoina ja tänään niin paljon, että lahjotin mielenterveysyhdistyksen keräykseen äsken. En pystyny kovin paljoon, mutta vähän. Aattelen, et niin kauan kun on varaa mietti mitä jugurttia ostaa tms. on varaa myös auttaa. Musta ei olis mihkään hyväntekeväisyys-auttamistyöhön, koska oon sosiaalisesti tosi rajottunu vieraiden ihmisten seurassa, mut tuntuu että haluis tehdä ees jotain. Jos joku vois auttaa, Suomessa mielenterveyden ongelmat etenki nuorilla on jo melkein kansantauti. Mulla on itellä vähän sama olo ahdistuksesta tällä hetkellä kun sulla, mulla varmaan on häiriö, ei mitää diagnoosia eikä koko elämää rajota, mutta joitain asioita suuresti. Aiheuttaa tuntikausia, jopa päiviä, kestäviä ajatuskulkuja kaiken tuhoutumisesta todellisuudessa mitättömien virheiden johdosta, sanomieni sanojen pyörittelyä, koska ne tuntuu niin typeriltä, vaikkei kukaan muu edes muista niitä ja jonkun asteisia pakko-oireita. esim tarkistaa toistakymmentä kertaa putkeen onko hella varmasti pois päältä, ovi lukossa. Muunmuassa näin. Suvussa on masennusta, sitä oli itsellänikin aika pahastikin lukioaikana. Kävin ensin koulupsykologilla ja sitten jossain kunnallisella, oltiin jo pitkällä "kartottamassa", mutta jätin koko homman kesken. "Ei mulla enää oo niin paha olo." Sittemmin parempia ja huonompia aikoja säännöllisen epäsäännöllisesti. Tän vuoden puolella oon havainnu, että se ei oo niin puhdasta masennusta, vaan löysin ton ahdistusmääritelmän. Jotenkin se autto, ehkä jollain muullakin on tällasta. Ehkä tää ei ookkaan mikään "luonnevamma". Mun juttu on kuitenkin lopulta aika lievä, monilla on paljon vakavampia oireita ja erilaisia häiriöitä. Tuntuu pahalta, et jos jo musta tuntuu ettei ymmärretä ja kaverien jutut kuulostaa joskus jopa vittuilulta kun ne ei tunnista ja ymmärrä niitä kamalia olotiloja vaan vähättelee. Miltä mahtaa tuntua jos se on vielä pahempaa se olo? Kunpa vois vaan auttaa kaikkia. Nonii, ehkä jätän tän tähän. Aikamoista tajunnanvirtaa ja ainakin pitkä kommentti. Tällasiako hait? Toivottavasti ajatukses pysyy kiinni edes jotenkin. Ainiin, kiitos mahdollisuudesta purkaa vähän tästä aiheesta. Ja tsemppiä <3 🙂

    Vastaa
  2. Anni H.

    Voin ainaki osittain samaistuu tohon. Valmistuin lukiosta vuos sitte keväällä ja nyt oon välivuodella. Oon ollu töissä ihan ekaa kertaa elämässä ja alotin työn siis viime syksynä. Monena päivänä on vaan ollu niin huono olo henkisesti siitä, kun kohta pitää mennä töihin taas. En nyt sano työpaikkaa, mut työ on muutenkin niin kiireistä ja välillä ihan hulluu. Oon vaan joka päivä aatellu, et saan viel käännettyy sen olon hyväks ja aluks mietin, et jännitän vaan, kun työ on niin uus asia ja silleen. Mut tää olo vaan jatku sen puol vuotta ja tänään vihdoin sain sit sairaslomaa viikoks. On muutenkin ollu henkisesti enemmän pahaa oloa kuin ehkä ennen ja toi työ ei ainakaan mun oloo helpota ollenkaan. Katotaan ny, mitä sit teen tän viikon sairausloman jälkeen. Psykologille pääsen pian juttelemaan enemmän, koska mulla on siis paljon muitakin "ongelmia" mielessä kuin vaan tää työ. Joskus vaan pitää tajuta lopettaa ajoissa ja tehä päätös, et unohtaa jokskin ajaks työn. On just semmonen tosi alakulonen olo ja semmonen stressi ja tärinä sisällä. : o

    Vastaa
  3. Wilma Liias

    Se et kukaan ei tajuu et joku pieni asia särkee mun alitajunnan on ahdistuksessa kamalinta. Oon onnellinen tästä videosta. Herätti tunteita. Kiitos Siiri et puhuit tästä. Mahtavaa kesää!❤

    Vastaa
  4. S K

    Ymmärrän täysin ton tunteen, tuntuu vaan että maailma puristaa sua joka puolelta ja sulla ei ole vain mitään pakokeinoa… ja jossain kohtaa tuntuu että sekoaa täysin tai kuolee
    Mulle toimii se että pysähyn, siis pään sisällä ja sanon ittelleni ääneen "lopeta, sä olet hyvä just noin, sä vain suurentelet asioita, kaikki on tosi hyvin asiat vois olla niin paljon huonommin." Tsemppiä!

    Vastaa
  5. Iiris M

    katoin tän videon vasta nyt mutta oli kyllä ihana video ❤ mulla on ahdistusta ja ahdistuskohtauksia jo kauan en vain ennen ole sitä tajunnut . mulla noita kohtauksia on aika paljon . sain tästä videosta paljon vertaistukea❤❤ oisi kiva jos tekisit lisää videoita mielenterveyteen liittyen?

    Vastaa
  6. Uschiina

    Hei! Voi että. Muistutat tosi paljon mua itteeni nuorena. Paitsi että mä en ikinä voinut sanoa ees videolle ääneen, miltä musta tuntui. Oon kärsinyt tosta kaikesta pikkulapsesta saakka, niin kauan kuin mulla on muistoja. Voi olla, että sun kannattais jutella tästä ammattilaisten kanssa, mutta on jo toisaalta iso juttu että tolleen nuorena jo tunnistat noin hienosti kaikkia tuntemuksiasi ja osaat nimetä ton kaiken ahdistukseksi. (Tähän väliin sanottava et mä vaan oletan että oot melko nuori, en tiedä ikääsi!) Ite pidin itteeni yli 22-vuotiaaksi vain vääränlaisena, viallisena. Se taakka on ollu aika raskas kantaa, ja nyt 26-vuotiaana oon vihdoin saanu itteni hakeutumaan psykoterapiaan. Ahdistuksesi voi hyvinkin juontaa juurensa jonnekin traumaattisiin kokemuksiin, jotka voi terapian avulla jäsentää sirpaleista järkeviksi kokonaisuuksiksi ja elämäsi voi muuttua paljon helpommaksi. Siksi haluisin suositella sua hakee apua ajoissa, koska voit helpottaa omaa tulevaa taakkaasi elämässä sillä. Psykoterapiakin voi tulla myöhemmin ajankohtaiseksi ja se on ihan OK! Se on mun mielestä samalla tavalla ennaltaehkäisevää terveyden ylläpitoa kuin hyvä ruokavalio, liikunta ja meditaatio. Mun perheessä ei ainakaan oo ollut ketään, joka olis jaksanu ymmärtää mua, eikä oikein kavereissakaan. Ammattiapu on siksi osottautunut parhaaksi avuksi elämässä. Ja laulaminen. Siitä tulikin mieleen, et on myös loistavaa et sulla on ilmeisesti tärkeä harrastus hevosten parissa? 🙂 Kaikkea hyvää sulle elämään!

    Vastaa
  7. Ida Nyman

    Mua ahdistaa tosi usein ja käyn siksi koulupsykologilla säännöllisesti ja just toi et kukaan ei ymmärrä ni mulla ahdistus ehkä näkyy ulospäin kun rupeen suunniilleen repii papereita ja hakkaa pöytää yms. ni sit kaverit pitää mua ihan outona ja sillai

    Vastaa

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.