jatkakaa keskustelua kommenteissa!

IG mansikkka & nakki_cat
TWITTER maijupauliina
SNAPCHAT itkunapero
EMAIL [email protected]
FB https://www.facebook.com/mansikkamansikki

Posti on kiinni.

Liittyvät artikkelit

10 Vastausta

  1. Stella Noorem

    Mun isä asuu Suomessa ja ite asun Virossa äitin kanssa (koska äiti ja isä on eronnu) ja mä en nää mun isää kauheesti ja se harmittaa…… Ja vielä siitä että mä ainakin (en tiiä onks muillakin), mut ite ainakin hakeudun sellasiin keveri purukoihin missä vanhemmat ovat eroneet, koska tuntuu et muut ei osaa vaa tuntee sitä samaa tuskaa/ahdistusta mitä eroneen perheen lapsi esim…

    Vastaa
  2. Mymmy Kreetta

    Mun vanhemmat eros 6kk sitten ja sen jälkeen elämä heitti mut alamäkeen joka tuntuu loputtomalta. Ja oon itkenyt joskus yksin koulussa välitunnilla jossain hiljaisessa paikassa missä ei oo ketään.

    Vastaa
  3. kawaii potato

    Mun vanhemmat eros tyylii enne ku olin syntyny tai sillo ku oli iiiiihan pieni eli en muista mitää siitä. Onneks ne tulee aika hyvin kuitenki toimee ja sillee

    Vastaa
  4. Elli Hiltunen

    mun vanhemmat eros eilen, ja oon 05. mun vanhemmat on ihan hyvissä väleissä mut huomaan vähän piilovittuilua välillä

    Vastaa
  5. Beata Manninen

    Mun vanhemmat eros ku olin vatsassa tosin nään mun isää yleensä 2 viikon välein?

    Vastaa
  6. Lara Pajunen

    Moi mun vanhemmat on eronnu ja toi me keksittiin semmonen tapa että mä oon viikon äidillä ja viikon isällä ja mun pikku sisarukset on joka toinen viikon loppu isällä

    Vastaa
  7. Inka

    Mä olin kymmenen, kun ne eros. Vanhemmat ei puhuneet toisilleen, välitin aina viestin vanhemmalta toiselle, tuntui, että mulla ei oo ketään jolle puhua. Äiti löysi melkein heti uuden miehen, jota pidin silloin ihan vanhana ukkona, en pystynyt hyväksymään häntä. En enää puhunut äitilleni, sillä pelkäsin hänen raportoivan kaiken uudelle miehelleen. Isä löysi naisen, jolla oli 2 vuotias poika, tämä lapsi ehkä auttoi minua tämän hyväksymisessä. Naisella oli kuitenkin takana vaikea mielenterveydellinen historia ja oli todella epävakaa ja ailahtelevainen. Iskällä ja kyseisellä naisella tapahtui sitten pikku vahinko ja nainen tuli raskaaksi, muuttivat yhteen. Lapsen synnyttyä maailmaan nainen sairastui masennukseen ja isä oli väsynyt. Äitini oli katkera. Kaveri porukka hajosi kuudennella luokalla, kun kaksi kavereistani muutti pois, vain yksi jäi jäljelle, se pinnallisin, jolle ei voinut mistään puhua. Tuntui siltä, että mulla ei ole ketään, kukaan ei rakasta mua, eikä anna läheisyyttä, sellaista mitä lapsi tosiaankin tarvitsee. Mä en saanut huomiota keneltäkään koskaan, eikä mua ikinä kehuttu. Tuntui, että kukaan ei tarvitse mua, kun ei kukaan koskaan osoittanut mulle minkäänlaista kiintymystä. Mulla oli tämän videon jälkeen tarve avautua omasta perhehistoriasta, anteeks, ei pitäisi tällätavalla alkaa jaarittelemaan, kun tuolla jossain lapset kuolevat nälkään ja toisaalla makaavat koomassa tai selviytyvät vaikka mistä pakoreissuista ja väkivaltaisista vanhemmistaan.

    Vastaa
  8. s t

    Mun vanhemmat eros ku olin 9-8. Se oli mun pahin päivä ikinä. Luulin joku puol vuotta et se on mun syy

    Vastaa

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.