Pitkä my week -setti viime viikolta! Yllätin mun siskon lahjalla, esiinnyin Turun kirjamessuilla, kävin katsomassa Joker-leffan ja pohdin ahdistuksen fiiliksiä.

Kiitos, että katsoit! Heitä peukku ylös jos tykkäsit! 🙂

FOLLOW ME:

INSTAGRAM: http://instagram.com/mmiisas

FACEBOOK: https://www.facebook.com/mmiisas/?ref…

TWITTER: https://twitter.com/mmiisas

10 Vastausta

  1. Annika

    Ihanaa että puhut ahdistuksesta. Ei siitä ja mielen myllerryksestä vain voi puhua liikaa. Mulla ahdistus tuntuu äänettömänä huutona pään sisässä. Pää humisee ja samalla tuntuu että se on täynnä huutoa, käskyjä ja solvauksia. Se tuntuu keskittymiskyvyn totaaliselta puutteelta, levottomuudelta ja itkuherkkyydeltä. Se tuntuu siltä että se ei ikinä lopu. Vaikka tiedän että se loppuu, tietenkin loppuu. Ja kaikkein oudoimmalta ja jollain tapaa pelottavalta tuntuukin, että vaikka menisi elämässä miten hyvin tahansa, niin välillä ahdistuskohtaukset vaan ottavat vallan. Silloin vaan miettii, että onko kaikilla ihmisillä oikeasti tällaista, onko elämä tällaista.

    Videosta pakko sanoa, että sun tällaiset ihan tavalliset arkijutut tosi simppelillä editoinnilla ovat kyllä ehdottomasti mun lemppareita. Ja ihanaa kun näissä on aina myös jotain vähän syvempää. Harvoilta tyypeiltä jaksaa katsoa kaikki videot, mutta sun sisältöön ei kyllä joudu koskaan pettymään! ❤️

    Vastaa
  2. Alisa Emilia

    Ahdistus tuntuu siltä että on vaikea hengittää, pitää rauhoitella itseä että pääsee tavallaan takasin raiteilleen ja tajuaa että ei tässä oo mitään hätää, Pitää monesti vetää syvään henkeä, ja rinnassa puristaa ja on tukahduttava olo

    Vastaa
  3. Niina Inberg

    Itsellä myös tuollaista samankaltaista oloa ahdistuksen iskiessä. Ikään kuin salakavalasti sellainen musta verho tulee ympärille ja kaikki tuntuu siinä hetkessä turhalta, merkityksettömältä ja toivottomalta. Tuntuu, ettei ole lupaa olla onnellinen, rakastettu tai edes olemassa. Käperryn usein omiin oloihini, etten levittäisi pahaa fiilistä muihin (useimmiten mieheeni), vaikka hän kyllä aina tukee ja auttaa. Olen oppinut tunnistamaan ahdistuksen hetket melko hyvin ja tiedän, että se on ohimenevää. Pyrin tuolloin ajattelemaan/tekemään hyvin konkreettisia asioita, esimerkiksi menen lenkille, järjestelen tavaroita (jaa mikä perfektionisti? :D), siivoan tai leivon. Kiitos Miisa kun jaat avoimesti omia kokemuksia, auttaa kun joku sanoo suoraan, että hei, mullakin on joskus tosi paha olla. Haleja ja tsemppiä syksyyn <3

    Vastaa
  4. Helmi Hiltunen

    Ahdistus tuntuu…siltä kun ei muista hengittää tuntee vaan miten rintaa puristaa ja mielessä käy ajatus "ootko muistanut hengittää" ja sitten vedetään isosti henkeä. Ahdistus on myös siltä kuin sisällä tärisee, on niin paha olo että ei sitä osaa käsitellä.
    Nykyään mä olen opetellut sanomaan itselleni että se on ihan okei. Kyllä ahdistus tuntuu pahalta ja ei sen aikana ei voi olla tuottelias ja se on aika perseestä, mutta silti se on Okei.
    Mutta se miten mä nykyään pyrin tekemään kun ahdistaa:
    1.Ensin jos pystyn muutama kysymys, milloin viimeksi söit?, Tiedätkö mistä tää voi johtua?(HALT auttaa mua selvittämään sen(Happy,Angry,Lonely,Tired))
    2. It's ok..it'ok..it's ok. Hengitä. It is ok. Ja sitten mä annan ahdistuksen tulla, mä en syytä itseäni siitä. Mä yritän olla ymmärtäväisempi itseäni kohtaan, ja sitten vaan hengitettään ja mä tykkään samalla kun keskityn hengittämään hiplata mun koiran korvan lehtiä(koska ne on niin silkkisen pehmeät) tai muuten halia koiraa. Musta tuntuu että mun koira tietää milloin kannattaa jaksaa ne mun halit, se taitaa tietää että nyt ei ole hyvä hetki mennä pois<3
    Mun ahdistus ei ole aina niin voimakasta mitä toisilla voi olla, mutta sattuu se silti. Jos jollekin oli apua näistä vinkeistä nii ihanaa<3
    Tärkeimpänä..syö, ihan mitä vaan jotain. Juo vaikka mehua nii saat vähän energiaa, jos vaan pystyt syö jotain kun alkaa ahdistaa. Mulla nälkä pahentaa ahdistus ihan tosi paljon

    Vastaa
  5. Pullip_Lemon _dolls

    Mie näin unta siun siskosta, ja että oltiin kaikki kolme juttelemassa ja tehtiin kaikkea kivaa.

    Vastaa
  6. dorothyyyyyyy

    Ahdistus on tunne siitä, kun kaiken järkevän ja johdonmukaisen eteen olisi vedetty seinä ja yrittää sokeana selvittää missä tässä on nyt kyse. Kehon reaktiot ovat niin voimakkaita, että ne tuovat epätodellista ja poissaolevaa oloa. Kädet tärisee, sydän hakkaa, hengitys on katkonaista. Olo on joko lamaantunut tai ylivirittynyt. Pelkää, että sekoaa tai kuolee. Makaan sängyllä monta tuntia ja mietin mikä minua vaivaa tai vaihtoehtoisesti teen asioita hirveällä vauhdilla osaamatta pysähtyä kuuntelemaan kehon signaaleja. 

    Tämänlaista oli arkeni muutama vuosi sitten, ennen kuin alotin terapian. Tällä hetkellä kaikki on paljon paremmin ja pystyn aina yhdistämään ahdistuksen johonkin konkreettiseen asiaan ja tiedän paljon keinoja sen lievittämiseen. Tosin välillä täytyy vain pysähtyä ja kuunnella kehoaan, odottaa, että myrsky laantuu.

    Halusin sanoa vain, että ahdistuksesta voi selvitä! <3

    Vastaa
  7. Rainer K

    Minulla ahdistus tuntuu möykkynä vatsassa ja päänsärkyä 😌 Ajatuksia vaikea hallita, kun pelko tulee mieleen,että nyt ahdistus tulee😐Liikunta auttaa.. Tsemppiä syksyyn😊 Mikä toi kappale lopussa ? Tosi hyvä..

    Vastaa
  8. Jonna Katainen

    Mulla ahdistus tuntuu siltä, että on semmoisessa omassa kuplassa ja muut ihmiset on jotenki tosi kaukana. Rinnan päällä ja kurkussa on jonkinlainen paine sekä nielaiseminen on lähes mahdotonta. Tuntuu että todellisuus hämärtyy ja yleensä on sekoamisen tunnetta sekä sellaista että oma sielu tavallaan irtoaisi siitä ruumiista, eikä pysty hallitsemaan itseä. Kaikki ilo jotenki katoaa yhtäkkiä ja tulee tilalle juurikin tämmöinen "musta pilvi". On tosi vetäytyvä olo eikä pysty keskittymään muuta kuin siihen, että kertoo itselle ettei se oo todellista. Yleensä tämmöinen saattaa kestää kokopäivän kun se alkaa tai sit vaan hetken, ei voi koskaan tietää. Mutta tää on kaikista kamalin tunne mitä tiiän. 😔

    Vastaa
  9. Aaduliini :D

    Mulla ahdistus tuntuu just et rintaa puristaa, pahimmillaan se alkaa sattumaan. Ei oikein tiedä miten päin pitäisi olla, et on tosi levoton fiilis vaikka jalatkaan ei oikeen kanna. Alkaa itkettämään ja sitten kun se itku alkaa, ei usein pysty lopettaa. Yleensä ahdistuneena oon tosi sisäänpäinkääntynyt enkä edes yritä puhua kellekkään. Mulle se puhuminen vaan yleensä aiheuttaa lisää ahdistusta kun en oikein tykkää avautua mun syvimmistä ajatuksista kuin vain tietyille ystäville, jotka on kokenut samaa. Kädet alkaa joskus tärisemään ja hengitys alkaa tuntua raskaalta…

    Mä yleensä yritän ahdistusta saada pois ihan vaan hengittelemällä, ja jos itku tulee niin itken kaiken pois, meni siinä sitten hetken tai kauemman aikaa. Musiikki ja luontoon meno auttaa mulla. Myös ihan omien ajatusten piirtely tai kirjoittelu saa mielen rauhallisemmaksi, vaikka ne paperit jälkeenpäin heitänki sitten pois.

    On todella raivostuttavaa, kun jotkut ei ota ahdistusta tosissaan. mun lähipiirissä on sellaisia, jotka jopa hieman pilkallisesti puhuu siitä kuinka outoa on esim. itkeä itsensä uneen. Sen takia en edes halua puhua perheelle mun ahdistuksesta jos sitä tulee.

    Vastaa

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.